Toimitusketjun kestävyys käytännössä: Miten saada data oikein

Kestävyyden saavuttaminen toimitusketjuissa on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Toimitusketjut ovat monimutkaisia, ja niihin osallistuu useita sidosryhmiä, minkä vuoksi päästöjä ja kestävyyttä koskevien tietojen kerääminen ja analysointi on haastavaa.

Tässä artikkelissa keskustelemme siitä, miten yritykset voivat saada oikeaa dataa ja tehdä toimitusketjuistaan kestävämpiä. Tarkastelemme toimitusketjujen keskeistä päästödataongelmaa kaikissa yrityksissä ja selvitämme, miten yritykset voivat saada ”syvää läpinäkyvyyttä” päästötietoihinsa kaikilla kolmella osa-alueella.

Keskustelemme myös siitä, miten saada oikea data linkittymään yrityksen toimintamalliin ja toimitusketjun suunnitteluun.

Aloitetaan.

Viime vuosina tietoisuus toimitusketjujen ympäristövaikutuksista on lisääntynyt. Tämän seurauksena yritykset ovat alkaneet ryhtyä toimiin hiilijalanjälkensä pienentämiseksi ja vastuullisuusongelmien ratkaisemiseksi. Yksi suurimmista haasteista monille yrityksille on se, että heillä ei ole täydellisiä ja tarkkoja päästötietoja kaikista kolmesta toimitusketjunsa päästöluokasta (Scopet 1, 2 & 3).

Useimmilla yrityksillä on tiedot Scope 1 ja 2 -päästöistään. Nämä ovat niiden toiminnasta aiheutuvia suoria päästöjä ja energiankulutuksesta aiheutuvia epäsuoria päästöjä. Valitettavasti Scope 3 on yleensä se osuus, joka pitää sisällään suurimmat päästöt. Scope 3 -dataa on paljon vaikeampi saada. Siksi niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla monissa yrityksissä.

Jos yrityksillä on Scope 3 -päästöluokan tietoja, ne koostuvat yleensä vain korkeatasoisista, aggregoiduista eli yhteenvedetyistä tiedoista, jotka eivät tarjoa tarvittavaa yksityiskohtaisuutta operatiivisten päätösten tekemiseen.

Tämä tietojen puute on ongelma, koska korkeatasoisten tietojen hyödyntäminen toimitusketjun suunnitteluprosessissa ei ole helppoa. Jotta kestävyyden parantamiseen voitaisiin todella vaikuttaa, yritysten on ymmärrettävä tarkasti kunkin tarjoamansa tuotteen ja palvelun päästöt sekä niiden toimittajien ja asiakkaiden aiheuttamat päästöt.

Ajattele yritystä, joka valmistaa ja jakelee pakattuja tuotteita.

Yrityksellä saattaa olla yleinen käsitys valmistus- ja kuljetusprosessien päästöistä, mutta heillä ei välttämättä ole selkeää käsitystä niiden käyttämien raaka-aineiden tuotannon tai pakkauksen loppukäyttäjien hävittämisen aiheuttamista päästöistä.

Ilman tätä yksityiskohtaisuuden tasoa on vaikea tunnistaa tiettyjä alueita, joilla päästöjä voidaan vähentää ja kehittää kohdennettuja kestävyyshankkeita. Tämä tekee myös haastavaksi asettaa merkityksellisiä kestävyystavoitteita ja seurata tavoitteiden edistymistä pitkällä aikavälillä.

Selvitäkseen tästä haasteesta yritysten on saatava aikaan niin sanottu ”syvä läpinäkyvyys”. Syvä läpinäkyvyys tarkoittaa pohjimmiltaan perusteellista ymmärrystä päästöistä toimitusketjun alimmalla mahdollisella tasolla.

Matalan tason päästötietojen hankkiminen on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Kun jokin muuttuu lentoteitse kulkevasta tavarasta meriteitse kulkevaksi, läpimenoaika pitenee. Se tarkoittaa, että tarvitsemamme varmuusvarastot kasvavat.

Näin ollen käyttöpääomavaatimukset kasvavat, mutta kuinka paljon?

-Benjamin Obling

COO, PERITO IBP ja partneri Roima Intelligencellä

Suurin haaste toimitusketjujen ammattilaisille on kerätä tietoja eri lähteistä, sekä sisäisistä että ulkoisista, laskeakseen päästöt kaikilla kolmella alueella. Useimmille yrityksille lähtökohta olisi niinkin 'yksinkertainen' kuin tietolähteidensä tunnistaminen.

Scopen 1 ja 2 päästötiedot ovat pääasiallisesti peräisin sisäisistä toiminnanohjausjärjestelmistä ja ulkoisista tietokannoista.

ERP-järjestelmä sisältää paljon tietoa, kuten esimerkiksi:

• Mistä tuote on peräisin
• Minne se on menossa
• Kuljetusmuoto
• Tuotteessa käytetyt komponentit

Ulkoisista tietokannoista saadaan tietoa päästöistä yksikköä kohti, esimerkiksi yhden lentokilometrin tai yhden teräskilon päästöt.

Nyt tietokannan päästödata voidaan yhdistää toiminnanohjausjärjestelmän materiaaliluetteloon (BOM), jotta voidaan määrittää kunkin valmiin tuotteen päästöt. Yrityksenä voit myös tunnistaa, mitkä asiakkaat käyttävät valmiita tuotteita, jolloin voit yhdistää päästöt tiettyihin asiakkaisiin.

Tämä olisi oikea tapa laskea päästöjä luokilla 1 ja 2. Päästöjen laskeminen Scope 3:n osalta on monimutkaisempaa.

Lopputuloksen saaminen edellyttää tietojen saamista ulkoisista lähteistä, kuten kuljetusyrityksistä, toimittajista ja asiakkaista. Nämä tiedot on kerättävä ja analysoitava, jotta voidaan yksilöidä päästöjen keskittymät eli hotspotit. Nämä ovat alueita, joilla päästöjä voidaan vähentää eniten. Yritykset voivat käyttää elinkaariarviointeja tunnistamaan nämä päästökeskittymät ja priorisoimaan päästövähennyspyrkimyksiänsä.

Scope 3 -tietojen hankkiminen on paljon laajempi tehtävä, mutta ei vähiten tärkeä. Toimitusketjun johtajana voit aloittaa pyytämällä tiimiäsi tunnistamaan keskeisimmät päästöjä aiheuttavat prosessit heidän oletustensa perusteella. Näin pääsette kätevästi alkuun todellisen datan keräämisessä. Aseta tiedonkeruu etusijalle siellä, missä oletat mahdollisen muutoksen vaikuttavan eniten tai mistä voit löytää helppoja voittoja.

Vasta sitten, kun sinulla on yksityiskohtaisia päästötietoja, voit tunnistaa mahdollisuudet päästöjen vähentämiseksi toimitusketjussasi ja saavuttaa kestävyystavoitteesi.

Nyt kun ymmärrämme päästödatan lähteet, seuraava haaste on yhdistää ne toimintamalliin ja toimitusketjun suunnitteluun.

Vaihe 1: Ymmärrä aloitteiden vaikutukset toimitusketjuun

Ensimmäinen askel on ymmärtää, mitkä ovat kestävyystavoitteet ja miten ne liittyvät toimitusketjuun. Jos tavoitteena on esimerkiksi vähentää hiilidioksidipäästöjä tietyllä prosentilla, mitä se tarkoittaa toimitusketjun toiminnan kannalta? Miten tavoite vaikuttaa kuljetusmuotoihin, läpimenoaikoihin, käyttöpääomaan ja muihin kriittisiin tekijöihin?

“Kun jokin muuttuu lentoteitse kulkevasta tavarasta meriteitse kulkevaksi, läpimenoaika pitenee. Se tarkoittaa, että tarvitsemamme varmuusvarastot kasvavat. Näin ollen käyttöpääomavaatimukset kasvavat, mutta kuinka paljon? Meillä on myös enemmän varastoa kuljetuksessa, mikä vaikuttaa käyttöpääomaamme – mutta kuinka paljon?” Benjamin Obling huomauttaa. Obling on PERITO IBP:n COO ja partneri Roima Intelligencellä.

On olennaista ymmärtää selkeästi, miten kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät toimitusketjuun, jotta oikeat tiedot (kuten aiemmin jo mainittiin) voidaan kerätä.

Vaihe 2: Yhdistä data toimintamalliisi

Kun data on kerätty, se on yhdistettävä toimintamalliin ja toimitusketjun suunnitteluun.

Yksi tapa toteuttaa tämä on simulointi. Voimme simuloida erilaisten kestävyysaloitteiden vaikutusta toimitusketjuun ja verrata niitä lähtötilanteeseen.

“Jos harkitsemme siirtymistä ilmakuljetuksista merikuljetuksiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, voimme simuloida tämän siirtymän vaikutusta läpimenoaikoihin, varmuusvarastoihin ja käyttöpääomaan. Voimme sitten verrata tätä vaikutusta perustasoon ja selvittää, onko siirtymä toteutettavissa ja kannattava,” Obling selittää.

Simulointi voi myös auttaa meitä priorisoimaan kestävän kehityksen aloitteita. Voimme simuloida eri aloitteiden vaikutusta toimitusketjuun ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen sen perusteella, miten ne vaikuttavat CO2-päästöihin, kannattavuuteen ja muihin kriittisiin tekijöihin. Tämä auttaa meitä valitsemaan toteuttamiskelpoisimmat ja kannattavimmat aloitteet.

Vaihe 3: Yhdenmukaista odotukset organisaatiossa

Lopuksi on tärkeää, että eri osastojen ja sidosryhmien välillä vallitsee avoin viestintä ja yhteistyö.

Toimitusketjun suunnittelua ei tehdä erillään, ja kestävän kehityksen tavoitteet olisi sovitettava yhteen liiketoiminnan yleisten tavoitteiden kanssa. Vastuullisuusosaston, talousosaston ja muiden sidosryhmien olisi osallistuttava suunnitteluprosessiin, jotta kestävyysaloitteiden vaikutusta koko liiketoimintaan voidaan arvioida.

Näin varmistetaan, että oikeat aloitteet pannaan täytäntöön ja että kestävyystavoitteet saavutetaan uhraamatta kriittisiä palvelutasosopimuksia, kannattavuutta tai asiakkaiden menestystä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että toimitusketjun kestävyys edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa päästötiedot sisällytetään kaikkiin liiketoimintoihin.

Yritykset, jotka asettavat etusijalle syvän läpinäkyvyyden, yhteistyön ja simuloinnin kestävyyspyrkimyksissään, ovat paremmassa asemassa saavuttaakseen kestävyyden tavoitteet samalla säilyttäen kriittiset liiketoimintamittarit.

Siirtyessämme kohti kestävämpää tulevaisuutta, on välttämätöntä, että yritykset asettavat kestävyyden etusijalle toimitusketjun suunnittelussa ja toiminnassa.